Hei Kirsi, Kaunis pöytä, onko käytössä teillä kotona? Etsin niitä kesäisiä mosaiikkilaattoja, annoin Sinin sivun Jannikan serkulle katsottavaksi. Stina
Olisi kiinnostavaa, kiinnostusta tehdä! Mitähän luokkaa kulut ym. Voiko hyödyntää vanhoja astioita ym. joskus jossain elokuvassa kokosivat pöytää kuin meillä räsymattoja, vanhoista muistoja herättävistä. Mistä löytäisin tietoja TEKNIIKASTA ja muusta? Olisiko tämä se asia joka saisi minut jälleen nauttimaan elämästä? t.jv
Anteeksi, Stina, jostain syystä kommenttisi on jäänyt minulta huomaamatta. Pöytä tosiaan on käytössä meillä kotona. Luulin ensin, etten saa sitä mahtumaan mihinkään, mutta löytyi sille sopiva nurkka.
JV, kiitos. Omat kuluni ovat olleet sellaiset, mitä menee saumauslaastiin. Kaikki muu on ollut itselläni valmiiksi. Tarvittavat työkalut: lasiveitse, lasin katkaisupihdit, hiomakivi, saumauslastoja, ämpäri saumauslaastia varten. Tiffany-lasia tai muuta lasia. Huomaa, että lasin tulisi olla suunnilleen saman vahvuista; laseja on olemassa monenpaksuisia, mutta tiffany-lasi kai yleensä on aika samanpaksuista laadusta riippumatta. Voit myös käyttää esimerkiksi rikkoontuneita peilejä. Sopiva pöytä tai lasilevy pitää tietenkin olla tai se pitää hankkia ja se on arvaamaton kuluerä. Suosittelen harkittavaksi Ikean kolmion- ja neliönmuotoisia sohvapöytiä, jotka ovat erittäin halpoja. Mosaiikki on juuri siitä kiva tekniikka, että voit käyttää hyödyksi vanhoja astioita. Kupit tosin ovat kaarevia, joten niistä taiteileminen saattaa tuottaa vähän käytettävyysongelmia...
Tekniikasta voin kertoa, että itse olen liimannut lasinpalat pöytäpintaan ihan tavallisella erikeeperillä. Olen tosin valinnut pääasiassa opaalilasia, siis en aivan kirkkaita laseja, jotta liimapisteet eivät näkyisi lopputuloksessa. Jos lasia on tarvinnut leikata, olen leikannut. Yleensä olen jo valmiiksi leikellyt neliöiksi suuren määrän sopivanvärisiä lasinpalasia. Lasinpalasia saa ostaa alan liikkeista, mutta ne ottavat usein aika kovaa hintaa. Kannattaa myös kysellä tiffany-harrastajilta, joilta jää jätteeksi lasia; ehkä jostain saa halvemmalla. Leikkaamiseen tarvitset lasiveitsen. Älä ihan kolmen euron veistä osta, pääset helpommalla. Lisäksi tarvitset suojalasit ja katkaisu pihdit. Olen hionut ainoastaan reunaan laitettavien lasien ulkopinnat (siis tarkoitan pinnan, joka on reunassa) ja hiomiseen olen käyttänyt hiomakiveä. Hionta on syytä tehdä, jotta kukaan ei satuta itseään laseilla. Kun palat ovat kuivuneet kiinni ja kokonaisuus on valmis, vedetään päälle tavallinen kaakelisaumauslaasti. Tarjolla on monia värejä. Itse olen käyttänyt luonnonvaaleaa ja mustaa. Kun taas ryhdyn hommiin, voisin pistää työvaiheita näkyviin.
Hei ja kiitos vihjeistä ja ohjeista. Eilen jo suunnittelin täyttäpäätä, vaikka tekniikasta ei ollut/ole kuin aavistus. Minulla on ollut haaveena pöytä, ulos mutta katokseen. Siihen siis kävisivät varmaan kaakelilaatat? Noita ulkoreunoja pähkäilin. Saumausaineesta ei ollut tietoa, mutta siis sen verran olemme remontoineet kotia että tavalliset saumaslaastit ovat tulleet tutuiksi. Ihmetyttää vaan tuo sinun energiasi!!! Kuinka jaksat tehdä kaikkea noin paljon ja ihana kun jaat sen näytille ja annat ideoita ja neuvoja toisille. Lapsellesi annat todella arvokasta, tekemisen taitoa ja iloa ja samalla vielä opetat tietotekniikkaa, kameran käyttöä, puutarhan ja pihan hoitoa ja muuta. Olisinpa osannut aikoinaan tehdä jotain vastaavaa. Tässä on mennyt muutamia vuosia niin mustissa ajatuksissa ettei ole jaksanut mitään tehdä. Nyt olen saamassa taas tekemisestä ja toivottavasti sen myötä myös elämästä uudelleen kiinni. Aikoinaan vaikeina aikoina olivat langat ja kankaat se juttu joka piti järjissään. Kaiketi se on niin, että kun saa edes yhdestä alusta kiinni, poikii se sitten uusia ja uusia juttuja joihin innostua. Todella tuo, että jaat nämä meille muille, on ihana asia. Olen vähän tottunut siihen, että pidetään tiedot ja taidot omana, ideat varsinkin, ja ollaan vähän kuin kilpasilla, varjellaan ettei vain kukaan muu tee yhtä hienoa. Kiitos, seurailen varmasti jatkossakin sivujasi!!! t. jv ps. Kuluissa olen käyttänyt sellaista mittaria: entäpä jos ostaisi aina sen perjantaipullon... Ja voisihan se pullo on halvinta kirkasta tai kalleinta konjakkia.
JV, joo, katokseen, vähän säiltä suojaan, riittää minun kokemukseni mukaan tuo saniteettisaumauslaasti, mutta jos ihan säiden armoille tekisitä, suosittelisin sulle toista tekniikkaa eli betonin valua ja sen pinnan koristelemista. Niitä ohjeita en itse ole pöytää varten tehnyt, mutta laattaohjeista voinee soveltaa... Minulla on saniteettisaumauslaastilla massattu tuhkakuppikukkaruukku ollut ulkona lipan alla ainakin kolme vuotta kesät, talvet, joten uskallan rohkaista. Ja aninahan sitä voi korjailla, jos rapautuu. Kaakelilaatat, myös rikotut, käyvät oivallisesti mosaiikkipöytään. Risoja laattoja saattaa saada tosi halvalla tai ilmaiseksi. Myös kirpparilautasista tai -kupeista saatat saada esimerkiksi boordin aihetta pöytääsi, mutta särje aika pieniksi palasiksi lautaset, jotta eivät aiheuta sioja epätasaisuuksia. Särkemisen voi suorittaa vaikka pistämällä astiat muovikassiin ja takomalla perunanuijalla pussia.
Tuo energia-asia on sellainen juttu, että käsillä tekeminen edistää ajatustyötä, joten isompia asioita ajatellessani usein teen jotain mosaiikkihommaa tai muuta vähän isompaa. Totta on, että lapsemme ovat tainneet oppia vähän tätä taiteilua siinä sivussa, erityisesti kaksi heistä.
Luovaan työhön voi purkaa mustia ajatuksiaan. Itsekin suunnittelin taannoin varisaiheista mosaiikkipöytää, jonka sävymaailma olisi harmaa-musta-valkoinen. En ole suunnitelmaa toteuttanut ja saa nähdä, jääkö se idea-asteelle, mutta aika näyttää. Mosaiikkihommissa olen myös kokenut onnistumisen iloa ja luovan työn mukanaan tuomaa virtausta. Toivon, että sinäkin pääset sitä kokemaan. Mosaiikista voit siirtyä välillä takaisin lankoihin ja kankaisiin ja luoda töihisi sopivia tyynyjä, tilkkutöitä ja tekstiilitauluja ynnä muuta, jos aikaa ja inspiksiä tulee. Itse tehden voi säätää kodin värimaailmaa omiin tarpeisiinsa.
Minulla on kaksi siskoa, jotka ovat ahkeria bloggaajia. Joskus oikein naurattaa, kun nuorin sisko suorastaan sahaa omaa oksaansa kertomalla kaikille, miten jotain tehdään. Jos joku kysyy, sisko neuvoo mielellään. Samoin toinen siskoni suorastaan toteuttaa blogissakävijöiden pyyntööjä. Se, että toista neuvoo, ei ole itseltä pois. Itse osaan neuvoa jossain asioissa kanssabloggaajia ja sitten puolestaan olen saanut aivan ammattiapuja jossain tietotekniikka-asioissa oikeastaan pyytämättäkin. Se on lämmittänyt mieltä. Kulut tosiaan eivät mosaiikkityössä nouse korkeiksi, ellei nyt mene askarteluliikkeeseen ostamaan valmiita mosaiikkipalalaatikoita.
Kesä alkaa olla mennyt. Talo tuli maalattua ja siitä tuli sininen. Terassilla on nyt kaakelipaloista mosaiikkitekniikalla tehty sinisävyinen ja - kuvioinen pöytä. Itsenikin täytyy tunnustaa että on kuin tehty paikalleen, sopii väreiltään ja muutenkin. Menihän siinä useampikin iltayö, ilta ja sateiden väli kesken maalausurakan, mutta kiva oli tehdä ja vei mukanaan ja lopputuloskin kun tyydyttää niin mikä sen parempi. Muilta saatu palautekin on ollut niin positiivista. Lisäksi laattoja haaliessani sain jutustella ja tavata mukavia ihmisiä. Kaikki tämä lähti siitä tekemästäsi pöydästä, jonka kuvan olit laittanut tänne sivustoillesi joten KIITOS PALJON, ohjeista myös.
Talon seinustalle laitoimme sepelimursketta ja siihen laitoin paria erilaista itsetekemääni pientä betonilaattaa. Lidlin vesipulloista leikkasin pohjista muutaman sentin korkuisia valumuotteja, niihin laatan paloja pinnalle ja tuloksena piparkakun mallisia kukkasia sepelissä. Toisista tein pöydän kukkakuvioita toistavia suorakaiteen muotoisia. Toimivat myös hyvinä katseenvangitsijoina, niin tarkkasilmäisille maalausrajojen arvostelijoille kuin pienelle tyttären pojallenikin. Molempia hämää, ensiksi mainittujen huomio kiinnittyy muuhun ja pikku-ukko hidastaa vauhtia ja / tai unohtaa edes pyrkiä tielle. Kiitos! Toinen pöytä ja paloitellut laatat odottavat jo. t. jv
7 kommenttia:
Hei Kirsi,
Kaunis pöytä, onko käytössä teillä kotona? Etsin niitä kesäisiä mosaiikkilaattoja, annoin Sinin sivun Jannikan serkulle katsottavaksi.
Stina
Todella hieno pöytä !!!!
Olisi kiinnostavaa, kiinnostusta tehdä! Mitähän luokkaa kulut ym. Voiko hyödyntää vanhoja astioita ym. joskus jossain elokuvassa kokosivat pöytää kuin meillä räsymattoja, vanhoista muistoja herättävistä.
Mistä löytäisin tietoja TEKNIIKASTA ja muusta? Olisiko tämä se asia joka saisi minut jälleen nauttimaan elämästä?
t.jv
Anteeksi, Stina, jostain syystä kommenttisi on jäänyt minulta huomaamatta. Pöytä tosiaan on käytössä meillä kotona. Luulin ensin, etten saa sitä mahtumaan mihinkään, mutta löytyi sille sopiva nurkka.
JV, kiitos.
Omat kuluni ovat olleet sellaiset, mitä menee saumauslaastiin. Kaikki muu on ollut itselläni valmiiksi.
Tarvittavat työkalut: lasiveitse, lasin katkaisupihdit, hiomakivi, saumauslastoja, ämpäri saumauslaastia varten.
Tiffany-lasia tai muuta lasia. Huomaa, että lasin tulisi olla suunnilleen saman vahvuista; laseja on olemassa monenpaksuisia, mutta tiffany-lasi kai yleensä on aika samanpaksuista laadusta riippumatta. Voit myös käyttää esimerkiksi rikkoontuneita peilejä.
Sopiva pöytä tai lasilevy pitää tietenkin olla tai se pitää hankkia ja se on arvaamaton kuluerä. Suosittelen harkittavaksi Ikean kolmion- ja neliönmuotoisia sohvapöytiä, jotka ovat erittäin halpoja.
Mosaiikki on juuri siitä kiva tekniikka, että voit käyttää hyödyksi vanhoja astioita. Kupit tosin ovat kaarevia, joten niistä taiteileminen saattaa tuottaa vähän käytettävyysongelmia...
Tekniikasta voin kertoa, että itse olen liimannut lasinpalat pöytäpintaan ihan tavallisella erikeeperillä. Olen tosin valinnut pääasiassa opaalilasia, siis en aivan kirkkaita laseja, jotta liimapisteet eivät näkyisi lopputuloksessa. Jos lasia on tarvinnut leikata, olen leikannut. Yleensä olen jo valmiiksi leikellyt neliöiksi suuren määrän sopivanvärisiä lasinpalasia. Lasinpalasia saa ostaa alan liikkeista, mutta ne ottavat usein aika kovaa hintaa. Kannattaa myös kysellä tiffany-harrastajilta, joilta jää jätteeksi lasia; ehkä jostain saa halvemmalla.
Leikkaamiseen tarvitset lasiveitsen. Älä ihan kolmen euron veistä osta, pääset helpommalla. Lisäksi tarvitset suojalasit ja katkaisu pihdit.
Olen hionut ainoastaan reunaan laitettavien lasien ulkopinnat (siis tarkoitan pinnan, joka on reunassa) ja hiomiseen olen käyttänyt hiomakiveä. Hionta on syytä tehdä, jotta kukaan ei satuta itseään laseilla.
Kun palat ovat kuivuneet kiinni ja kokonaisuus on valmis, vedetään päälle tavallinen kaakelisaumauslaasti. Tarjolla on monia värejä. Itse olen käyttänyt luonnonvaaleaa ja mustaa.
Kun taas ryhdyn hommiin, voisin pistää työvaiheita näkyviin.
Hei ja kiitos vihjeistä ja ohjeista.
Eilen jo suunnittelin täyttäpäätä, vaikka tekniikasta ei ollut/ole kuin aavistus. Minulla on ollut haaveena pöytä, ulos mutta katokseen. Siihen siis kävisivät varmaan kaakelilaatat?
Noita ulkoreunoja pähkäilin. Saumausaineesta ei ollut tietoa, mutta siis sen verran olemme remontoineet kotia että tavalliset saumaslaastit ovat tulleet tutuiksi.
Ihmetyttää vaan tuo sinun energiasi!!! Kuinka jaksat tehdä kaikkea noin paljon ja ihana kun jaat sen näytille ja annat ideoita ja neuvoja toisille. Lapsellesi annat todella arvokasta, tekemisen taitoa ja iloa ja samalla vielä opetat tietotekniikkaa, kameran käyttöä, puutarhan ja pihan hoitoa ja muuta. Olisinpa osannut aikoinaan tehdä jotain vastaavaa.
Tässä on mennyt muutamia vuosia niin mustissa ajatuksissa ettei ole jaksanut mitään tehdä. Nyt olen saamassa taas tekemisestä ja toivottavasti sen myötä myös elämästä uudelleen kiinni. Aikoinaan vaikeina aikoina olivat langat ja kankaat se juttu joka piti järjissään.
Kaiketi se on niin, että kun saa edes yhdestä alusta kiinni, poikii se sitten uusia ja uusia juttuja joihin innostua.
Todella tuo, että jaat nämä meille muille, on ihana asia. Olen vähän tottunut siihen, että pidetään tiedot ja taidot omana, ideat varsinkin, ja ollaan vähän kuin kilpasilla, varjellaan ettei vain kukaan muu tee yhtä hienoa.
Kiitos, seurailen varmasti jatkossakin sivujasi!!!
t. jv
ps. Kuluissa olen käyttänyt sellaista mittaria: entäpä jos ostaisi aina sen perjantaipullon... Ja voisihan se pullo on halvinta kirkasta tai kalleinta konjakkia.
JV, joo, katokseen, vähän säiltä suojaan, riittää minun kokemukseni mukaan tuo saniteettisaumauslaasti, mutta jos ihan säiden armoille tekisitä, suosittelisin sulle toista tekniikkaa eli betonin valua ja sen pinnan koristelemista. Niitä ohjeita en itse ole pöytää varten tehnyt, mutta laattaohjeista voinee soveltaa...
Minulla on saniteettisaumauslaastilla massattu tuhkakuppikukkaruukku ollut ulkona lipan alla ainakin kolme vuotta kesät, talvet, joten uskallan rohkaista. Ja aninahan sitä voi korjailla, jos rapautuu.
Kaakelilaatat, myös rikotut, käyvät oivallisesti mosaiikkipöytään. Risoja laattoja saattaa saada tosi halvalla tai ilmaiseksi. Myös kirpparilautasista tai -kupeista saatat saada esimerkiksi boordin aihetta pöytääsi, mutta särje aika pieniksi palasiksi lautaset, jotta eivät aiheuta sioja epätasaisuuksia. Särkemisen voi suorittaa vaikka pistämällä astiat muovikassiin ja takomalla perunanuijalla pussia.
Tuo energia-asia on sellainen juttu, että käsillä tekeminen edistää ajatustyötä, joten isompia asioita ajatellessani usein teen jotain mosaiikkihommaa tai muuta vähän isompaa.
Totta on, että lapsemme ovat tainneet oppia vähän tätä taiteilua siinä sivussa, erityisesti kaksi heistä.
Luovaan työhön voi purkaa mustia ajatuksiaan. Itsekin suunnittelin taannoin varisaiheista mosaiikkipöytää, jonka sävymaailma olisi harmaa-musta-valkoinen. En ole suunnitelmaa toteuttanut ja saa nähdä, jääkö se idea-asteelle, mutta aika näyttää. Mosaiikkihommissa olen myös kokenut onnistumisen iloa ja luovan työn mukanaan tuomaa virtausta. Toivon, että sinäkin pääset sitä kokemaan. Mosaiikista voit siirtyä välillä takaisin lankoihin ja kankaisiin ja luoda töihisi sopivia tyynyjä, tilkkutöitä ja tekstiilitauluja ynnä muuta, jos aikaa ja inspiksiä tulee. Itse tehden voi säätää kodin värimaailmaa omiin tarpeisiinsa.
Minulla on kaksi siskoa, jotka ovat ahkeria bloggaajia. Joskus oikein naurattaa, kun nuorin sisko suorastaan sahaa omaa oksaansa kertomalla kaikille, miten jotain tehdään. Jos joku kysyy, sisko neuvoo mielellään. Samoin toinen siskoni suorastaan toteuttaa blogissakävijöiden pyyntööjä. Se, että toista neuvoo, ei ole itseltä pois.
Itse osaan neuvoa jossain asioissa kanssabloggaajia ja sitten puolestaan olen saanut aivan ammattiapuja jossain tietotekniikka-asioissa oikeastaan pyytämättäkin. Se on lämmittänyt mieltä.
Kulut tosiaan eivät mosaiikkityössä nouse korkeiksi, ellei nyt mene askarteluliikkeeseen ostamaan valmiita mosaiikkipalalaatikoita.
Hei Kirsti,
Kesä alkaa olla mennyt. Talo tuli maalattua ja siitä tuli sininen. Terassilla on nyt kaakelipaloista mosaiikkitekniikalla tehty sinisävyinen ja - kuvioinen pöytä. Itsenikin täytyy tunnustaa että on kuin tehty paikalleen, sopii väreiltään ja muutenkin. Menihän siinä useampikin iltayö, ilta ja sateiden väli kesken maalausurakan, mutta kiva oli tehdä ja vei mukanaan ja lopputuloskin kun tyydyttää niin mikä sen parempi. Muilta saatu palautekin on ollut niin positiivista.
Lisäksi laattoja haaliessani sain jutustella ja tavata mukavia ihmisiä.
Kaikki tämä lähti siitä tekemästäsi pöydästä, jonka kuvan olit laittanut tänne sivustoillesi joten KIITOS PALJON, ohjeista myös.
Talon seinustalle laitoimme sepelimursketta ja siihen laitoin paria erilaista itsetekemääni pientä betonilaattaa. Lidlin vesipulloista leikkasin pohjista muutaman sentin korkuisia valumuotteja, niihin laatan paloja pinnalle ja tuloksena piparkakun mallisia kukkasia sepelissä. Toisista tein pöydän kukkakuvioita toistavia suorakaiteen muotoisia.
Toimivat myös hyvinä katseenvangitsijoina, niin tarkkasilmäisille maalausrajojen arvostelijoille kuin pienelle tyttären pojallenikin. Molempia hämää, ensiksi mainittujen huomio kiinnittyy muuhun ja pikku-ukko hidastaa vauhtia ja / tai unohtaa edes pyrkiä tielle.
Kiitos! Toinen pöytä ja paloitellut laatat odottavat jo.
t. jv
JV, onnittelut!
Muuten: kohta sinulla on sama ongelma kuin minulla, tekee mieli tehdä isoja mosaiikkitöitä eikä oikein tiedä, mihin lopulta pistäisi.
Lähetä kommentti